Miksi olen ehdolla SKP:n sitoutumattomana ehdokkaana?

Olen ehdolla tämän kevään eduskuntavaaleissa Suomen kommunistisen puolueen listalla Keski-Suomen vaalipiirissä. Usein minulta kysytään miksi olen ehdolla, miksi valitsin SKP:n ja miksi olen edelleen sitoutumaton ehdokas. Näihin kysymyksiin vastailen tässä postauksessani. Lisäksi lähiaikoina aion vihdoin kirjoittaa lisää vaaliteemoistani ja muista tärkeistä asioista.

Yllättävän monet ovat ihmetelleet ehdokkuuttani, niin viime kunnallis- kuin nyt eduskuntavaaleissa. Minulle suurempi ihmetyksen aihe on, mikseivät lähes kaikki halua asettua ehdolle. Kaikissa vaaleissa valitaan edustajia meille jokaiselle, edustajamme päättävät meidän kaikkien yhteisistä asioista. Siksi koen tärkeäksi olla ehdolla eri toimielimiin ruohonjuuritason järjestöistä Suomen eduskuntaan saakka. Eduskunnassa päätetään monenlaisista asioista, monet päätökset koskettavat meidän jokaisen jokapäiväistä elämää. 

Minulle tärkeitä asioita ovat monien muiden muassa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, ympäristöasiat ja ekologinen kestävyys, eettisyys ja ihmisoikeudet, julkiset palvelut (etenkin sosiaali- ja terveyspalvelut) sekä rehellisyys ja avoimuus. Näitä pyrin noudattamaan ja edistämään henkilökohtaisessa elämässäni, harrastuksissa ja vapaa-ajalla, työssä ja politiikassa. Näistä asioista sekä vaaliteemoistani löytyy aika perusteellinen info Jyväskylän kommunistien vaalisivuilta, joten en viitsi kirjoittaa asioita tähän uudestaan. Lisää asioista voi kysyä ja kommentoida täällä blogin kommenteissa, Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa.

Olen oma itseni ja se sama Riikka näissä sosiaalisen median kanavissa, työpaikalla, kadulla kuin kotonakin. Mieheni kehuu minua usein rohkeaksi ja aikaansaavaksi, sillä ravaan kokouksissa ja kerron kotona aina asioista, joita pitäisi ja pitäisi tehdä. Koen politiikkaan ja kaikkeen vaikuttamiseen sekä vapaaehtoistyöhönkin osallistumisen toisaalta velvollisuudekseni, mutta ennen kaikkea se on minulle oikeus. Haluan tehdä maailmasta meille kaikille paremman ja minulla on siihen joitakin keinoja, joita saan käyttää. Saan kirjoittaa nettiin mitä haluan, saan olla ehdolla vaaleissa ja äänestää, saan osoittaa mieltäni kadulla, joten teen niin. Toki omien voimien ja jaksamisen rajat on tulleet välillä kantapään kautta esiin, mutta yritän parhaani. Ja arvatkaa mitä, välillä uskon, että se riittää :)  


Suomen kommunistinen puolue on saanut vaaleissa ääneni niin kauan kuin olen saanut äänestää. Lapsuuden perheeni ei ole poliittisesti aktiivinen, eikä radikaalivasemmistolainen, mutta olen kokenut kommunismin itselleni sopivaksi aatemaailmaksi niin pitkään kuin muistan. Epäoikeudenmukaisuus on ollut yksi merkittävimmistä asioista elämässäni, sillä se on nostanut aina niskakarvani pystyyn ja aiheuttanut suunnatonta raivostumista! Aluksi tietysti silloin, kun olen tullut itse väärin kohdelluksi, mutta myös yhtä lailla kun näen jonkun muun kohtaavan epäreiluutta ja epätasa-arvoista kohtelua. Olen erittäin empaattinen, joten raivostun usein myös ihmisten puolesta. Haluan tehdä kaikkeni, jotta Suomesta ja koko maailmasta tulee mahdollisimman tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen paikka kaikille. On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa, joten meidän on tehtävä kaikkemme sen eteen, minkä voimme muuttaa paremmaksi. (Pahoittelen, jos tämä kuulostaa sanahelinältä ja diipadaapalta, mutta kirjoitan tätä sydämestäni.)

Olen ollut mukana SKP:n toiminnassa syksystä 2011, jolloin lähdin myös kunnallisvaaliehdokkaaksi. Olen toiminut melko aktiivisesti paikallisesti ja kokenut alusta asti todella sydämellistä mukaanottoa. Rakastan sitä, että kokouksissa ja tapaamisissa ei ole kyselty puolueen jäsenkirjojen perään, vaan mielipiteitäni on kuunneltu ja arvostettu yhtä oikeina kuin kenen tahansa pitkänlinjan puoluetoverin! Mielestäni SKP:ssa toteutuu todellinen demokratia ja avoimuus. Mikäli kuunneltaisi vain oman puolueen ihmisten ajatuksia, näkökannoista tulisi kapeita, eikä kaikkea tajuttaisi ottaa huomioon. Olen puhunut muiden puolueiden ihmisten kanssa ja kuullut, että yleensä kokouksiin pääsee vain puolueen jäsenet. Koska SKP:ssa toimitaan näin, en ole kokenut kiirettä tai painetta liittyä puolueeseen. Haluan tuntea toiminnan kunnolla ja olla varma, että allekirjoitan puolueohjelman sekä puolueen toimintatavat täysin, ennen kuin liityn. Jo nyt Jyväskylän SKP:n aktiiviporukka on kuin toinen perheeni ja koen kuuluvani heihin täysivaltaisesti. En ole huomannut puolueen toiminnassa kuitenkaan mitään, johon en voisi sitoutua.


Oikein ihanaa kevättä teille kaikille!

SKP:n ehdokkaat Keski-Suomesta 2015

 

Terveisin Kommunistinuori

"Tätä kokoomusnuoret oikeasti ehdottivat" ja "Kokoomusnuorten raju ohjelma on täällä" huusivat lehdet viime viikolla. Televisiouutistenkaan katsojat eivät voineet välttyä KNL:n (Kokoomuksen Nuoren Liitto) ensi vuoden tavoitteilta, joista mainittiin yleensä (onneksi?) vain kolme hurjinta, näin moni varmasti ajatteli. Vaan olivatko nuo kiihotus kansanryhmää vastaan -rikoksen poistaminen, kiintiöpakolaisten ottamisen lopettaminen ja EU-tukien maksamisen lopetus todella ne kaikista rajuimmat, törkeimmät ja älyttömimmät? Lehtiä niillä ainakin myytiin ja julkisuutta saatiin. Samalla kuitenkin esimerkiksi Ilta=Sanomat julkaisi 10.9 nettilehdessään KNL:n tavoitteet sanasta sanaan. Eli tavoitteeseensa taisivat päästä, mokomat. Siksi mietinkin, kannattaako koko asiasta sanoa mitään. Sanon kuitenkin jotain, koska yllättäen aivan pölkkypäinen pälätys ja varsinkin tuo aiemmin mainitsemani ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu saavat mut kiehumaan!!


Tavoiteohjelmaa lukiessa huomaa nopeasti, että nuo edellä mainitut kolme "tavoitetta" eivät olleet lainkaan ne ainoat päättömyydet, vaan tekstistä löytyy monenmoista tietynlaisia ihmisiä (sellaisia ominaisuuksia omaavia, joita kellään kokoomusnuorella ei ole) syrjivää ja hyvinvointia entistä epätasaisemmin jakavaa asiaa. Koska yllättäen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat eniten sydäntäni lähennä, aloitin asian tarkastelun siitä näkökulmasta. Luvassa on vielä postaus muihin aiheisiin liittyen. Tässä siis sote-asioita, joista tämä Kommunistinuori (vielä tovin nuori) on todella eri linjoilla KNL:n tekstin kanssa:


Mua on aina huvittanut (ja itkettänyt) se, kuinka monen mielestä sosiaali- ja terveyspalveluita pitää vähentää, koska niihin menee suurin osa budjetista, se ei tuota jne. Ei tuota, WTF!?! Ei tietenkään tuota rahaa, mutta tuota noin, mites toi ihmisen elossa pysyminen ja hyvinvointi? Ja joku, joka on jostain tuntemattomasta syystä päätynyt pienessä päässään siihen, että ihminen on olemassa työtä/rahaa varten eikä päinvastoin, voisi ajatella asiaa työvoiman laadun kautta, jos työläinen on sairas, niin eihän se sitten pääse töihin tai ainakin työn laatu/määrä voi kärsiä. Eli jospa vaan panostetaan niihin sote-palveluihin niin kauan, kun robotit eivät ole korvanneet täysin pääomaa nimeltä työläinen.


Sitten KNL:n aivopierujen kimppuun -->

"Kunnat ovat joutuneet vaikeuksiin kyseisten laissa määrättyjen vaatimusten täyttämisessä, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden menot eivät enää pysy hallinnassa." 

--> Eivät pysy hallinnassa? Mistä se johtuu? Ettei vaan siitä, että osa palveluista on ulkoistettu yksityiselle hätäpäissään, jolloin todellisia kustannuksia ei ole osattu ennustaa. Jos kunta itse tuottaa palvelunsa, niin silloinhan ne on nimenomaan sen omassa hallinnassa. Toki laki usein sanelee reunaehdot, mutta niin sen pitää ollakin. (Ainakin niin kauan kuin hallinnossa on minäminäminä-sakkia.

"Valinnanvapaus--- ovat hyvinvointia lisääviä tekijöitä [palveluseteleihin viitaten]."
--> Kirsi Kuusinen-Jamesin tutkimus aiheesta (etenkin s. 81>): "...säännöllistä palveluseteliä käyttävien ikäihmisten valinnanvapaus on joissain tapauksessa hyvin ohut, jopa olematon." (Em. s.101.)

" Subjektiivinen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon poistetaan siinä tapauksessa, että toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona."
--> Itse oon tupannut ajattelemaan, että jos vanhempi laittaa kotona ollessaan lapsena täyspäivähoitoon, on lapsen sitten todennäköisesti parempi olla hoidossa. Pidän siis erikoisena tuota, josta syystä ajattelen, että vanhemmalla on jotain "ongelmaa" ja siten syy, pitää lapsensa hoidossa. Laiskuus, joku sanoo. Oikeastiko? Tuntuu vaikealta uskoa. Itse ainakin ajattelen, että haluaisin mielelläni pitää alle kouluikäisen lapsen kotona, jos itsellä on siellä mahis olla. (Toki osapäivähoito 4-6-vuotiaana voi olla järkevää, jos muuten ei tapaa omanikäistään seuraa.)

"Julkisten terveyspalvelujen kohdalla maksullisten palvelujen osuutta on lisättävä."
--> Nyt oikeasti alan uskoa tuohon Kokoomusnuoret -meemiin. Keltä se on pois? Niinpä. Ja oikeastaan, miksi?? Jo tällä hetkellä osa ihmisistä joutuu oikeasti miettimään, meneekö lääkäriin vai syökö kunnolla ja terveellisesti. Ja kaiken lisäksi tämän päivän Suomessamme Huonotuloinen kuolee hyvätuloista useammin syyhyn, joka olisi voitu hoitaa. (Sonja Lumme & Ilmo Keskimäki. 6.3.2013. THL.) Jos tällaisten tutkimusten jälkeen edelleen on samaa mieltä KNL:n kanssa niin huhhuh! Silloin ihminen tosissaan arvottaa ihmisiä tulojen mukaan, ja se jos joku on huolestuttavaa (ja kertoo sairaasta ajattelusta).


"Päihdehuollon palveluita tulee keskittää ja karsia, ja päihdeongelmaisten sosiaalietuuksia ei tule maksaa käteisellä, vaan esimerkiksi ruokakupongeilla."
--> Katso edellinen kohta. "Keskitättehän ne palvelut johonkin mahdollisimman kauas Eirasta ja Westendistä; idässä ois hyvä, siellähän ne palveluiden tarvitsivat jo valmiina onkin..." Ja oikeasti: karsia?!? Kansantaloudellisesti päihteet & lähinnä niiden ongelmakäyttö (ykkösenä alkoholi) aiheuttavat järjettömiä kustannuksia, kun taas ennaltaehkäisyllä ja lopulta myös ongelman kuriin saamisella säästöt on huomattavia. Puhumattakaan inhimillisestä elämästä...Tässä kuitenkin faktaa taloudellisesta näkökulmasta:
"Päihdetyössä yhden henkilön kuukauden tehohoidon kustannukset kustantaisivat kahden ehkäisevän työn tekijän vuosipalkan. --- Jos päihde- ja rikoskierteeseen ajautunutta poikaa pystyttäisiin auttamaan lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen erityisnuorisotyön, päihdepsykiatrisen poliklinikan ja koulun yhteistyön avulla, maksaisi se 5 500 euroa. Kriisiytynyt tilanne, joka johtaa kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon nostaa kustannukset moninkertaisiksi. Vuoden sijoituksen jälkeen kustannukset olisivat jo yli 110 000 euroa. --- Miljoonan asukkaan HUS:n alueella on 280 000 alkoholin suurkuluttajaa. Jos heille kaikille järjestettäisiin mini-interventio, se tulisi maksamaan noin 67 480 000 euroa (yksikkökustannus on 240 euroa). Alkoholin käytön vähenemisen myötä säästö yhteiskunnalle yksin terveydenhuollon kuluina olisi 148 miljoonaa euroa." Terveyserojen kaventamisen kustannushyödyt. THL

KNL: Palveluita enemmän verkkoon ja keskittämistä lisää.
--> Ounou. On toki järkevää, että verkossa voi hoitaa monenlaisia juttuja, mutta ehdottomasti myös "live-palvelut" tulee säilyttää! Ja joku roti internet-villityksessäkin on pidettävä, sillä esim. lääkärin tai psykologin "tapaaminen" pelkästään netissä on arveluttavaa, ja voi johtaa uusiin ongelmiin (esim. eristäytymiseen).
Keskittäminen taasen sisältää saman vanhan ongelman. Palvelujen tulee olla ihmisten saatavilla! Ihmisten tulee olla tasavertaisia myös palvelujen käyttömahdollisuuksien suhteen. Sillä Sosiaalipalvelut vaikuttavat merkittävästi hyvinvoinnin jakautumiseen yhteiskunnassa. (6.3.2013. Maria Vaalavuo. THL.) 


Koska aihe on kiinnostava ja törmäsin taas moniin aiheeseen liittyvään artikkeliin, tässä vielä muutama näkökulma siitä, mihin KNL:n meininki johtaisi ja toisaalta siitä, mitä on tapahtunut ja mihin tällä hetkellä pyritään:
Susan Kuivalainen: Pohjoismaat eivät ole enää alhaisten tuloerojen maita. 6.3.2013. THL.

Päivi Rouvinen-Wilenius: Ovatko hyvinvointi- ja terveyserot ehkäistävissä? 29.05.2013. SOSTE-blogi 

Maija Luotonen: Terveyserot ovat kasvaneet ponnisteluista huolimatta. 25.03.2013. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Miksi eroja on kavennettava? THL


Tällaista tällä erää ja uutta postausta tekemään :) Onnittelut, jos jaksoit lukea tähän saakka, ja oikein mukavaa viikon alkua!!

Väkivalta on väärin, pelkääminen naiivia?

Olin menossa 30.1 kirjastolle kuulemaan Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijöiden ajatuksia mielenkiinnosta. Väsymys ja talon lenkkisauna pitivät minut kuitenkin kotona, jota pidin positiivisena asiana tapahtumista kuultuani. Minulle kommentoitiin, ettei kannata pelätä, koska sitähän tällaisella toiminnalla tavoitellaan, joten pelkoni olisi meuhkaajille voitto. Onko väkivaltaisesti käyttäytyvien ihmisten motiivina pelotella kaltaiseni ihmiset pysymään kotonaan tai ainakin pysymään poissa yhteiskunnallisesta keskustelusta? Tai lähinnä tietynlaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta?

Oliko kyseessä äärioikeiston, kansallissosialististen ihmisten (jotka joku vissiin mieltää äärivasemmistoksi sanan -sosialismi vuoksi), FDL:n patrioottien hyökkäys heistä negatiiviseen sävyyn puhuvien ihmisten kimppuun? Vaiko uusnatsien tiedonjano julkaistua kirjaa kohtaan (, joku vain unohti kertoa, ettei kirjastoon tarvitse ottaa puukkoja mukaan, eikä alkoholijuomiakaan siellä tarvita)? Vaiko vasemmiston keksimä nerokas tekoisku, jonka avulla kirjalle saatiin hirmuisesti julkisuutta? Minä en totuutta tiedä, mutta arveluni asiasta minulla toki on. Mutta se ei välttämättä ole tässä kohdin oleellista, asioita voi ajatella toiseltakin kantilta.

Olen herkkä, myönnän. Jos olisin itse ollut paikalla tuolla tilaisuudessa, saattaisin olla edelleen shokissa tapahtuneesta, reagoin shokkitilalla aika helposti asioihin. Yksi asia, jota voin sanoa inhoavani ja kammoksuvani suunnattomasti, on väkivalta. Väkivalta ilman syytä; mutta myös väkivalta, jota pyritään oikeuttamaan toisten väärillä teoilla. Se, että joku on julkaissut avoimesti netissä kuvia ja henkilötietoja ihmisistä, jotka ovat olleet mukana Kansallisen Vastarintaliikkeen yms. toiminnassa, ei oikeuta kenenkään väkivaltaista käytöstä. Se, että joku rikkoo lakia, ei oikeuta kenenkään väkivaltaa. Ei kenenkään. Myöskään se, että joku on mielestäni täysi urpo kuvitellessaan esimerkiksi, että afrikkalaiset ovat älyllisesti länsimaisia tyhmempiä tai että homoseksuaalit ovat järjestään heteroseksuaalia huonompia vanhempia, ei oikeuta minkäänlaista väkivaltaa minun suunnaltani. Edes se, että joku hakkaa erinäköisiä ihmisiä heidän erilaisuutensa vuoksi, ei oikeuta minua hakkaamaan tätä hakkaajaa. Mutta se myöskään ei tarkoita, että missään määrin hyväksyisin hänen tekoaan.

Millaista elämäni olisi nyt, jos olisin osunut kirjastoon väärään aikaan? En tiedä, mutta saattaisin kärsiä esimerkiksi painajaisista tai saattaisin pelätä kirjastoon menemistä. Pitäisikö minun nyt pelätä? Pitäisikö minun olla kirjoittamatta tätä blogia ja tästä aiheesta? Uskallanko olla avoimesti solidaarisuutta, työväen ja köyhälistön oikeuksia, jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia sekä ilmaisia kunnallisia peruspalveluja puolustuva nuori nainen?

Uskallan, koska minun on pakko. Koen olemassaoloni edellyttävän sitä, että saan puuttua asioihin ja sanoa mielipiteeni, kun näen epäoikeudenmukaisuutta. Epäoikeudenmukaisuus on viholliseni numero yksi! Mielestäni jokainen on tasavertainen ja ansaitsee samaa. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen elämän. Siksi sanon avoimesti, että esimerkiksi Suomen ja Jyväskylän pitäisi kasvattaa pakolaiskiintiötään. Terveyskeskusmaksut tulisi poistaa. Jokaiselle tulisi taata inhimilliset toimeentulomahdollisuudet ilman nöyryytystä ja anelua. Muun muassa näitä asioita haluan edistää, ja teen parhaani niiden eteen. Minun parhaani tuskin riittää, joten toivon löytäväni yhä lisää samoja aatteita ja arvoja kannattavia ihmisiä ympärilleni ja taistoon kanssani. Mutta me emme käy taistoon puukoin, pampuin tai asein. Sellaiseen taistoon en aio osallistua, en koskaan. Minä käy kirjastossa hankkimassa tietoa, en vihollisia ja syytteitä.

Keskisuomalainen 19.9.2007

Onko lakko hoitajien ainut vaihtoehto kunnon palkkaan?

Olisi todella kiva tietää, mikä mahtaa olla nimimerkillä "Potilas tärkein" (Keskisuomalainen 17.9.) kirjoittaneen henkilön ammatti. Mielestäsi ilmeisesti hoitajien olisi palkalla millä hyvänsä tehtävä työnsä hyvin, koska he ovat palveluammatissa, ja vielä tärkeässä sellaisessa.

Perussairaanhoitajan ohjeellinen opintoaika on 3,5 vuotta, tämä siis lukion tai ammattikoulun (keskimäärin 3 vuotta) jälkeen. Ensihoitajan ja terveydenhoitajan opintoaika on noin 4 vuotta. Opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että uskon useimpien hoitajaopiskelijoidenkin turvautuvan opintolainaan, jota on siis maksettava korkojen kanssa takaisin työllistyttyään.

Voisin helposti olettaa myös, että hoitoalalle pyrkivillä ihmisillä on useasti jonkinlainen hoitovietti, joten luultavasti heillä on myös useasti lapsia. Mielelläni soisin näinkin tärkeää työtä tekeville ihmisille myös oman asunnon, ja ehkä työssäkäynti vaatii myös autoa, jota tuskin nykyisillä hoitajien palkoilla kukaan ostaa ilman kalliita lainoja.

Kuka sairaan- ym. hoitajien palkkauksen kohtuullisesta tasosta pitää huolta, elleivät he itse?

Mikäli valtionpäämiehet törkeään tapaansa syövät jälleen sanansa, jääkö hoitajille paljon muita vaihtoehtoja kuin lakko? Valtio tahi kunta tuskin montaakaan päivää tulee toimeen ilman hoitajia, joten luulisi vähintään lakon edessä päättäjien nöyrtyvän.

Ymmärrän, että heidän saattaa olla vaikea ymmärtää etenkään kunnallisen puolen hoitajien ja asiakkaiden olosuhteita, sillä tuskin itsekään kansanedustajan palkalla käyttäisin muita kuin yksityisen sektorin terveydenhuoltopalveluja. Ja omaa palkkaahan on aina helppo nostaa.

Riikka Kaikkonen
opiskelija, lähihoitajan ylpeä tytär
Jyväskylä


Näin tuumasi tämä plikka vuonna 2007. Eikä tänäkään päivänä juuri häpeä tätä tekstiään, josta syystä päätti sen jääkaapin ovessa lehtileikettä tuijoteltuaan nettiinkin näpyttää. Sanasta sanaan. (Vaikka ehkä muotoisin nykyään muutamat lauseet hieman toiseen tapaan.)
 

Vaalit oli ja meni, unohtaako äänestäjä politiikan ja poliitikko äänestäjän?

Mulle tuli siis ääniä 9 kpl, joka oli reilusti oman realistisen arvion, kiitos siis niistä jokaisesta. Voin kertoa, että tuli tsekattua sekin, mistä asuinalueelta omat äänet tuli. Jotenkin en ole tajunnut aiemmin, kuinka paljon tuo äänestysaluetieto kertookaan. Siis kun kyse on pienpuolueesta, ja kaltaisestani uudesta tulokkaasta, pystyn aika hyvin päättelemään äänestysalueittain saamieni äänten antajia. Mietinkin siis sitä, katoaako äänten anonyymius jossain suhteessa, kun äänestysalueittain henkilöiden äänet kerrotaan.

Meidän Riitta sai pidettyä valtuustopaikan, ja se oli vallan mukava juttu. Toista paikkaa ei kuitenkaan tullut, eikä se ollut lähelläkään, vaikka toiveita oli. Onneksi Riitta kuitenkin saa jatkaa valtuustossa inhimillisyyden ja pienen ihmisen puolustamista, johon tiedän häneltä rahkeita löytyvän. 

Toisena mukavana yllätyksenä, peruskoululuokkatoverini ja -ystäväni Kaisa Peltonen meni Vihreiden riveistä valtuustoon. En ole Kaisan kanssa ollut vuosiin juuri tekemisissä, mutta uskon Kaisan olevan järjen tyyppi lapsuuden kokemukseni perusteella. Ilmaisin Kaisallekin FB:ssä, että tarkkailun alla ollaan, enkä pelkää ottaa yhteyksiä, jos mielestäni täysin päättömiä asioita läpi ajetaan.

Kolmas asia valtuustoon liittyen on se, että Piraatit eivät saaneet yhtään ehdokasta läpi, johon olin hieman pettynyt. Uskoin etenkin Arto Lampilan tekemään kovaan työhön, ja toivoin Piraattien pääsevän läpi tuomaan uutta verta ja uudenlaista ajattelua Jyväskylän valtuustoon. Toisaalta äänimäärä Piraateilla jäi todella pieneksi, joten kenties ajattelin hieman epärealistisesti, mutta jos vaikkapa yksi Perussuomalaisten paikka olisi Piraateille mennyt, olisi se voinut tuoda valtuustoon kaivattua uudenlaista tuulta. Noh, jospa ensi kerralla.

Ja jospa ensi kerralla saataisi oikeasti äänestysprosenttia edes hieman nousemaan. 55,1% Jyväskylässä ei todellakaan anna ylpeyden aihetta kellekään. Oi, nukkuneet äänestäjät, millä teidän mielenkiintonne asioihin saataisiin heräämään? Tässä linkki Jyväskylän kaupungin talousarvioon 2013. Ne asiat, joita valtuustossa päätetään, koskevat oikeasti meitä, ja meidän jokapäiväistä elämäämme. Ihan oikeasti. 

Kuntainfon sisältöä

Saavuin juuri joogan kautta Jyväskylän kaupungin kunnallisvaaliehdokkaille järjestämästä infotilaisuudesta. Lähinnähän se oli ennakko-odotusten mukainen, eli nykyinen kaupungin johto lateli meille karuja lukuja Jyväskylän taloudesta sanomanaan se, että säästöjä on tehtävä. Kohtalaisen huvittuneena kuuntelin välillä siellä mm. Anderssonin huolta kaupungistaan. Kuulemma meillä on nyt kolme vaihtoehtoa: 
1) noustaan siiville  (diassa oli kuvana kaunis joutsen)
2) hurskas kurjuus  (Andersson hehkutti F.E. Sillanpäätä)
3) tullaan syödyiksi (diassa oli kuvana käärme nielemässä jotain eliötä).
Tästä vaan sitten valitsemaan.


Anderssonin lisäksi tilaisuudessa puhuivat talousjohtaja Ari Hirvensalo, muutosjohtaja Risto Kortelainen (näyttää muuten ihan kun mun muistiinpanoissa lukisi puutosjohtaja) sekä kiinteistöjohtaja Esko Eriksson. Hirvensalo alleviivasi puheenvuorossaan sitä, kuinka Jyväskylässä on sote-menot per ihminen suuremmat kuin muissa suurissa kunnissa, mutta verotulot euroina per asukas ovat pienemmät. "Yllättäen" suurin menoerä terveyskustannuksista on erikoissairaanhoito. (Ehkä se ennaltaehkäisy sekä mahdollisuus päästä hoitoon heti tarpeen vaatiessa olisi oikeasti fiksua ja taloudellistakin.) Veroprosentti täällä taas on suurempi kuin muissa suurissa kunnissa, jonka vuoksi sitä ei voi nostaa, kertoi hän. Muutosjohtaja puhui hieman USO:sta, mutta ei juurikaan ehtinyt asiaa selkeyttämään.


USO:sta puhuminen sai taas niskakarvat pystyyni, sen verran sekavalta uudistus vaikuttaa. Lisäksi tuntuu, että uudistuksia niin sote-puolella kuin hallinnon rakenteissakin riittää vähän väliä. Ettei vaan olisi välillä uudistuksia vaan uudistusten ilosta? Yritetään työllistää pari ihmistä, jolloin keksitään muutosjohtajan pesti? Kehittäminen on hienoa ja tarpeen, paitsi silloin, kun systeemi on jo entisellään hyvä. 


Tuolla tilaisuudessa olisin kysynyt jotensakin näin, jos olisin ehtinyt ja uskaltanut:

Ajatteletteko te, että kaupungin hyvä johtaminen edellyttää aina kasvua ja väestönkasvua loputtomasti? Eihän talouskasvukaan voi ikuisesti jatkua, koska ns. tyhjästä on paha nyhjästä? Pitäisikö johdon miettiä kunnan rakennetta, palvelujen järjestämistä ym. niin, ettei kaikki pohjaa ikuisen kasvun luuloon? Vai onko ajatuksena oikeasti muuttaa koko Suomi Jyväskyläksi, vai tehdä vaan älyttömästi lapsia; ja rakentaa pilvenpiirtäjiä, jotta saadaan kaikki mahtumaan Jyväskylään?

 Kovasti tuollakin näet puhuttiin, että tavoitteena on 1-1,5% väestönkasvu vuosittain. Eikö kannattaisi jossain vaiheessa päättää, että ehkä Jyväskylässä on nyt tarpeeksi ihmisiä, pyritään saamaan talous ja palvelut kuntoon heille? Onko isompi aina parempaa?


Sellaisia ajatuksia irtosi tänään tästä aiheesta.

Riikalla on asiaa

Ärrrsyttää, kun keksin vasta, että tuo otsikko olisi ollut hyvä blogin nimi. Damn.


Pakko kertoa, kun olin eilen ensimmäisessä vaalipaneelissani osallistujana, Cygnaeus-lukiolla. Oli aikas jännittävää. Auditoriossa oli paljon nuoria kuulijoita. Lisäkseni paneloimassa olivat Mimmi Vasemmistoliitosta, Samuel SDP:stä, Pertti Vihreistä, Veera Kokoomuksesta ja Arto Piraattipuolueesta. Oikein oli mukava keskustelu, ja olisin voinut jatkaa pitempäänkin. Omat ajatukset ei tulleet suusta ulos kovinkaan jäsentyneesti ja järkevästi, mutta ei mahda mitään. Kadehdin hieman tuota Piraattien Artoa, joka on tosi lahjakas argumentoimaan. Ehkä minäkin joskus kehityn, kunhan jaksan treenailla. Joskus on ollut taipumuksena lopettaa asiat, joissa en heti ole mestari, ja alkaa inhota niitä. Mutta jostain syystä pidin paneloinnista (kas kun en tapetoinnista), vaikken siinä oikein hyvä ollutkaan.


En ehtinyt dokumentoida kanssakamppailijoiden ajatuksia, mutta tulihan siellä aika vahvasti esille se, kuinka esim. Kokoomuksen ja Piraattien mielestä sote-menoista on säästettävä. Kuulemma niihin menee niin hurjasti rahaa, että niistä on pakko karsia. Vihreiden edustaja tajusi sanoa, että väestön vanhetessa on aika epätoivoista odottaa terveysmenojen pienentämistä, pikemminkin pitäisi hillitä kulujen kasvua. Sinällään kuulostaa jo järkevämmältä. Joku yleisöstä tiedusteli, että mistäs se sote-menojen suuruus ja kasvu johtuu. Kokoomuksen edustaja oli sitä mieltä, että menot on kasvaneet muun muassa siksi, että päättäjät eivät osaa kilpailuttaa palveluita oikein! Nappasin puheenvuoron, ja  mainitsin mm. kilpailutuksen mahdottomuudesta, aiheesta, josta valtuutettumme Riitta kirjoitti Keskisuomalaiseen informatiivisen jutun. 


Muuten mieleeni jäi kysymysten asettelu, tai väitteiden tarkemmin ottaen, joista piti äänestää lapuin kyllä tai ei, ja jouduin pariin otteeseen nostamaan molemmat. Inhoan sitä, kun ei voi vastata suoraan, mutta lauseiden asettelu oli sellainen, että se oli hankalaa. Samaan tyyliin, kun vaalikoneissakin. Itse koen vaikeaksi vastata esim. siihen, pitäisikö kunnallisveroprosenttia korottaa. Tiedän, että SKP on yleisesti sitä mieltä, että ei pitäisi korottaa, vaan muuttaa progressiivisemmäksi ja verottaa myös pääomatuloja. Olen samaa mieltä. Mutta voisin maksaa mieluusti 90-100%  veroa, jos valtio/kunta/yhteisö tarjoaa minulle kaiken tarpeellisen. Eli näin ollen kunnallisveroprosenttianikin voisi korottaa, kunhan myös saisimme vastineeksi enemmän ja parempaa.


Lisäksi esim. bussiliikenteen kilpailutus on vaikea kysymys, johon pelkkä joo tai ei, ei riitä. Mielestäni ei ole hyvä, että bussiyhtiöllä on monopoli kaupungin liikenteestä, mutta paras ratkaisu olisi kunnan omana tuotantona järjestetty, asiakkaille maksuton bussiliikenne. Jos vaihtoehdot ovat yksityisen monopoli tai kilpailutus, kilpailutus on parempi, mutta se ei ole myöskään paras ratkaisu.


Sellaista asiaa tällä hetkellä eiliseltä. Kohta puoliin lähden kaupungin järjestämään vaali-infotilaisuuteen. Ou jee, saa nähdä, millaisia ajatuksia sieltä tarttuu mukaan. Ehkä niistä lisää huomenna.