Väkivalta on väärin, pelkääminen naiivia?

Olin menossa 30.1 kirjastolle kuulemaan Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijöiden ajatuksia mielenkiinnosta. Väsymys ja talon lenkkisauna pitivät minut kuitenkin kotona, jota pidin positiivisena asiana tapahtumista kuultuani. Minulle kommentoitiin, ettei kannata pelätä, koska sitähän tällaisella toiminnalla tavoitellaan, joten pelkoni olisi meuhkaajille voitto. Onko väkivaltaisesti käyttäytyvien ihmisten motiivina pelotella kaltaiseni ihmiset pysymään kotonaan tai ainakin pysymään poissa yhteiskunnallisesta keskustelusta? Tai lähinnä tietynlaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta?

Oliko kyseessä äärioikeiston, kansallissosialististen ihmisten (jotka joku vissiin mieltää äärivasemmistoksi sanan -sosialismi vuoksi), FDL:n patrioottien hyökkäys heistä negatiiviseen sävyyn puhuvien ihmisten kimppuun? Vaiko uusnatsien tiedonjano julkaistua kirjaa kohtaan (, joku vain unohti kertoa, ettei kirjastoon tarvitse ottaa puukkoja mukaan, eikä alkoholijuomiakaan siellä tarvita)? Vaiko vasemmiston keksimä nerokas tekoisku, jonka avulla kirjalle saatiin hirmuisesti julkisuutta? Minä en totuutta tiedä, mutta arveluni asiasta minulla toki on. Mutta se ei välttämättä ole tässä kohdin oleellista, asioita voi ajatella toiseltakin kantilta.

Olen herkkä, myönnän. Jos olisin itse ollut paikalla tuolla tilaisuudessa, saattaisin olla edelleen shokissa tapahtuneesta, reagoin shokkitilalla aika helposti asioihin. Yksi asia, jota voin sanoa inhoavani ja kammoksuvani suunnattomasti, on väkivalta. Väkivalta ilman syytä; mutta myös väkivalta, jota pyritään oikeuttamaan toisten väärillä teoilla. Se, että joku on julkaissut avoimesti netissä kuvia ja henkilötietoja ihmisistä, jotka ovat olleet mukana Kansallisen Vastarintaliikkeen yms. toiminnassa, ei oikeuta kenenkään väkivaltaista käytöstä. Se, että joku rikkoo lakia, ei oikeuta kenenkään väkivaltaa. Ei kenenkään. Myöskään se, että joku on mielestäni täysi urpo kuvitellessaan esimerkiksi, että afrikkalaiset ovat älyllisesti länsimaisia tyhmempiä tai että homoseksuaalit ovat järjestään heteroseksuaalia huonompia vanhempia, ei oikeuta minkäänlaista väkivaltaa minun suunnaltani. Edes se, että joku hakkaa erinäköisiä ihmisiä heidän erilaisuutensa vuoksi, ei oikeuta minua hakkaamaan tätä hakkaajaa. Mutta se myöskään ei tarkoita, että missään määrin hyväksyisin hänen tekoaan.

Millaista elämäni olisi nyt, jos olisin osunut kirjastoon väärään aikaan? En tiedä, mutta saattaisin kärsiä esimerkiksi painajaisista tai saattaisin pelätä kirjastoon menemistä. Pitäisikö minun nyt pelätä? Pitäisikö minun olla kirjoittamatta tätä blogia ja tästä aiheesta? Uskallanko olla avoimesti solidaarisuutta, työväen ja köyhälistön oikeuksia, jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia sekä ilmaisia kunnallisia peruspalveluja puolustuva nuori nainen?

Uskallan, koska minun on pakko. Koen olemassaoloni edellyttävän sitä, että saan puuttua asioihin ja sanoa mielipiteeni, kun näen epäoikeudenmukaisuutta. Epäoikeudenmukaisuus on viholliseni numero yksi! Mielestäni jokainen on tasavertainen ja ansaitsee samaa. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen elämän. Siksi sanon avoimesti, että esimerkiksi Suomen ja Jyväskylän pitäisi kasvattaa pakolaiskiintiötään. Terveyskeskusmaksut tulisi poistaa. Jokaiselle tulisi taata inhimilliset toimeentulomahdollisuudet ilman nöyryytystä ja anelua. Muun muassa näitä asioita haluan edistää, ja teen parhaani niiden eteen. Minun parhaani tuskin riittää, joten toivon löytäväni yhä lisää samoja aatteita ja arvoja kannattavia ihmisiä ympärilleni ja taistoon kanssani. Mutta me emme käy taistoon puukoin, pampuin tai asein. Sellaiseen taistoon en aio osallistua, en koskaan. Minä käy kirjastossa hankkimassa tietoa, en vihollisia ja syytteitä.

Keskisuomalainen 19.9.2007

Onko lakko hoitajien ainut vaihtoehto kunnon palkkaan?

Olisi todella kiva tietää, mikä mahtaa olla nimimerkillä "Potilas tärkein" (Keskisuomalainen 17.9.) kirjoittaneen henkilön ammatti. Mielestäsi ilmeisesti hoitajien olisi palkalla millä hyvänsä tehtävä työnsä hyvin, koska he ovat palveluammatissa, ja vielä tärkeässä sellaisessa.

Perussairaanhoitajan ohjeellinen opintoaika on 3,5 vuotta, tämä siis lukion tai ammattikoulun (keskimäärin 3 vuotta) jälkeen. Ensihoitajan ja terveydenhoitajan opintoaika on noin 4 vuotta. Opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että uskon useimpien hoitajaopiskelijoidenkin turvautuvan opintolainaan, jota on siis maksettava korkojen kanssa takaisin työllistyttyään.

Voisin helposti olettaa myös, että hoitoalalle pyrkivillä ihmisillä on useasti jonkinlainen hoitovietti, joten luultavasti heillä on myös useasti lapsia. Mielelläni soisin näinkin tärkeää työtä tekeville ihmisille myös oman asunnon, ja ehkä työssäkäynti vaatii myös autoa, jota tuskin nykyisillä hoitajien palkoilla kukaan ostaa ilman kalliita lainoja.

Kuka sairaan- ym. hoitajien palkkauksen kohtuullisesta tasosta pitää huolta, elleivät he itse?

Mikäli valtionpäämiehet törkeään tapaansa syövät jälleen sanansa, jääkö hoitajille paljon muita vaihtoehtoja kuin lakko? Valtio tahi kunta tuskin montaakaan päivää tulee toimeen ilman hoitajia, joten luulisi vähintään lakon edessä päättäjien nöyrtyvän.

Ymmärrän, että heidän saattaa olla vaikea ymmärtää etenkään kunnallisen puolen hoitajien ja asiakkaiden olosuhteita, sillä tuskin itsekään kansanedustajan palkalla käyttäisin muita kuin yksityisen sektorin terveydenhuoltopalveluja. Ja omaa palkkaahan on aina helppo nostaa.

Riikka Kaikkonen
opiskelija, lähihoitajan ylpeä tytär
Jyväskylä


Näin tuumasi tämä plikka vuonna 2007. Eikä tänäkään päivänä juuri häpeä tätä tekstiään, josta syystä päätti sen jääkaapin ovessa lehtileikettä tuijoteltuaan nettiinkin näpyttää. Sanasta sanaan. (Vaikka ehkä muotoisin nykyään muutamat lauseet hieman toiseen tapaan.)