torstai 11. lokakuuta 2012

Kuntainfon sisältöä

Saavuin juuri joogan kautta Jyväskylän kaupungin kunnallisvaaliehdokkaille järjestämästä infotilaisuudesta. Lähinnähän se oli ennakko-odotusten mukainen, eli nykyinen kaupungin johto lateli meille karuja lukuja Jyväskylän taloudesta sanomanaan se, että säästöjä on tehtävä. Kohtalaisen huvittuneena kuuntelin välillä siellä mm. Anderssonin huolta kaupungistaan. Kuulemma meillä on nyt kolme vaihtoehtoa: 
1) noustaan siiville  (diassa oli kuvana kaunis joutsen)
2) hurskas kurjuus  (Andersson hehkutti F.E. Sillanpäätä)
3) tullaan syödyiksi (diassa oli kuvana käärme nielemässä jotain eliötä).
Tästä vaan sitten valitsemaan.


Anderssonin lisäksi tilaisuudessa puhuivat talousjohtaja Ari Hirvensalo, muutosjohtaja Risto Kortelainen (näyttää muuten ihan kun mun muistiinpanoissa lukisi puutosjohtaja) sekä kiinteistöjohtaja Esko Eriksson. Hirvensalo alleviivasi puheenvuorossaan sitä, kuinka Jyväskylässä on sote-menot per ihminen suuremmat kuin muissa suurissa kunnissa, mutta verotulot euroina per asukas ovat pienemmät. "Yllättäen" suurin menoerä terveyskustannuksista on erikoissairaanhoito. (Ehkä se ennaltaehkäisy sekä mahdollisuus päästä hoitoon heti tarpeen vaatiessa olisi oikeasti fiksua ja taloudellistakin.) Veroprosentti täällä taas on suurempi kuin muissa suurissa kunnissa, jonka vuoksi sitä ei voi nostaa, kertoi hän. Muutosjohtaja puhui hieman USO:sta, mutta ei juurikaan ehtinyt asiaa selkeyttämään.


USO:sta puhuminen sai taas niskakarvat pystyyni, sen verran sekavalta uudistus vaikuttaa. Lisäksi tuntuu, että uudistuksia niin sote-puolella kuin hallinnon rakenteissakin riittää vähän väliä. Ettei vaan olisi välillä uudistuksia vaan uudistusten ilosta? Yritetään työllistää pari ihmistä, jolloin keksitään muutosjohtajan pesti? Kehittäminen on hienoa ja tarpeen, paitsi silloin, kun systeemi on jo entisellään hyvä. 


Tuolla tilaisuudessa olisin kysynyt jotensakin näin, jos olisin ehtinyt ja uskaltanut:
Ajatteletteko te, että kaupungin hyvä johtaminen edellyttää aina kasvua ja väestönkasvua loputtomasti? Eihän talouskasvukaan voi ikuisesti jatkua, koska ns. tyhjästä on paha nyhjästä? Pitäisikö johdon miettiä kunnan rakennetta, palvelujen järjestämistä ym. niin, ettei kaikki pohjaa ikuisen kasvun luuloon? Vai onko ajatuksena oikeasti muuttaa koko Suomi Jyväskyläksi, vai tehdä vaan älyttömästi lapsia; ja rakentaa pilvenpiirtäjiä, jotta saadaan kaikki mahtumaan Jyväskylään?
 Kovasti tuollakin näet puhuttiin, että tavoitteena on 1-1,5% väestönkasvu vuosittain. Eikö kannattaisi jossain vaiheessa päättää, että ehkä Jyväskylässä on nyt tarpeeksi ihmisiä, pyritään saamaan talous ja palvelut kuntoon heille? Onko isompi aina parempaa?


Sellaisia ajatuksia irtosi tänään tästä aiheesta.

1 kommentti:

  1. Oon ite miettiny tuota väestönkasvumaniaa, joka Jyväskylääkin riivaa. Mitä järkeä tänne on haalia sakkia, kun kaupungin kantokyky on jo nyt vinkunut viimeisillään kuin liian kireä viulunkieli. Julkinen terveydenhuolto ei oikein tunnu vastaavan nykyisenkään väestöpohjan tarpeita ja julkista terveydenhuoltoahan tunnutaan innokkaasti ajavan alas koko ajan. Onko tänne tervetulleita vain a: rikkaat b: terveet uudet asukkaat? Hullua sinänsä, sillä kumpikin noista edellämainituista hyveistä on oikukasta ja muuttuvaa laatua.

    Yst.terv. Kirsi Marjaana Räsänen, sosionomi (AMK)

    VastaaPoista